Sata vuotta työväen lokakuusta

Tänä vuonna, 7.11. tulee täyteen 100 vuotta Lokakuun vallankumouksesta. Monet vasemmistolaiset  puolueet, liikkeet ja yhdistykset muistavat sekä juhlivat tapahtumia tänä syksynä näyttävästi kaikkialla maailmassa. Miksi tämän päivän vasemmistolaisten pitäisi olla erityisen kiinnostuneita siitä, mitä tapahtui Neuvostoliiton syntyhetkillä? Eikö vasemmiston olisi pitänyt kääntää selkänsä moiselle muinaismuistolle viimeistään Euroopan sosialismin romahdettua? Mielestäni kyse on mitä tärkeimmästä työväenliikkeen historian tapahtumasta - niin hyvässä kuin pahassa.

Lokakuun vallankumouksessa Leninin johtamat bolshevikit osoittivat työväelle ensimmäistä kertaa, että yhteiskunnan pysyvämpi ja syvällisempi muutos oli mahdollinen. Organisoitunut työväenliike kykeni ottamaan vallan omiin käsiinsä ja lakkauttamaan satoja vuosia kestäneen tolkuttoman riiston, jota vähälukuinen ylimystö oli Venäjällä harjoittanut. Tällä esimerkillä oli vuosikymmeniksi käyttövoimaa koko kansainväliselle vasemmistolle. "Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!" kaikui ennen näkemätöntä luottamusta tulevaisuuteen ja työväen omiin kykyihin. Nykypäivän iskulauseena: "Yes we can!".

Toisaalta jälkikäteen tarkasteltuna sosialismin painopisteen siirtyminen Venäjälle saattoi olla  eurooppalaisen työväenliikkeen kannalta kohtalokas sattuma. NKP otti itselleen johtavan aseman edistyksellisen työväenliikkeen piirissä ja usein myös saneli, kuinka muualla oli lupa toimia tai ajatella. Ainoastaan Kiina asettui vakavasti poikkiteloin tämän valta-aseman edessä. Tämä johtoasema oli lopulta tultaessa 1980-90 -lukujen taitteeseen, osoittautunut monelle painolastiksi. Monista syistä johtuen Neuvostoliitto oli ajautunut kriisistä kriisiin ja lopulta kaatui henkitoreissaan maahan. Tästä kompuroinnista ei moni työväenpuolue Euroopassa selvinnyt hengissä. Isku oli kova.

Kaikesta huolimatta Leninin johtama vallankumous on työväenliikkeen historian suurimpia voittoja. Pitkä sisällissota kumouksen jälkeen jätti haavansa ja varjonsa, mutta silti, mullistuksen voima järisyttää vieläkin. Vallankumous oli niin suuri muutos maailman historiassa, ettei se jätä tänä päivänäkään ketään kylmäksi. Tunteita nousee pintaan, oli sitten puolesta tai vastaan. Suomessa erityisiä tunteita nousee pintaan myös siksi, että Leninin bolshevikkihallitus oli ensimmäinen, joka tunnusti maamme itsenäisyyden vedoten kansojen itsemääräämisoikeuteen. Olisiko siinä meille kaikille syytä juhlaan lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä?

Lokakuun vallankumousta juhlistetaan ympäri maailmaa. Kuvassa Espanjan kommunistisen puolueen juhlamerkki (pce.es).