keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kuntien yt-ruuvi uhkaa kiristää palvelut hengiltä

Kuntatyönantaja on kuluvan syksyn aikana aloittanut ennätysmäisen vilkkaan yt-neuvotteluiden aallon. Miljardien leikkaukset kuntien valtionosuuksiin on käytännössä vyöryttänyt leikkausvastuun hallitukselta kuntien päättäjille. Kun samaan aikaan kuntien lakisääteiset tehtävät ovat huipussaan, on yhtälö tolkuton.

Kuntataloudessa vuosien ajan tehty tietoinen ja tarkoituksellinen alibudjetointi on johtanut jatkuvaan talouden kiristykseen. Kärsijöinä ovat ensisijassa kuntalaiset, joiden palveluita on höylätty jo pitkään ja nyt - loogisena seurauksena nykylinjalle - on kuntatyöntekijöiden vuoro maksaa uusliberalistisen talouspolitiikan seuraukset.

Tällä hetkellä yt-neuvotteluita käydään yli 40 kunnassa ja ne koskettavat JHL:n mukaan yli 20 000 työntekijää. Lomautukset koskevat lähes 10 000 kuntatyöntekijää. Luvut ovat hurjia, varsinkin kun tiedetään, että kunnat tuottavat suurimmaksi osin lakisääteisiä peruspalveluita, joista hyötyvät muun muassa lapset, nuoret, vanhukset, työttömät ja lapsiperheet. Eli he meistä, joille yhteiskunnan tuki ja palvelut ovat jopa elintärkeitä. Vasta nyt vähitellen ay-liike on heräämässä tilanteen vakavuuteen.

Kuntatyöntekijöitä moititaan usein tehottomuudesta ja oikeisto näkeekin yt-neuvottelut oivallisena vipuvartena tehostaa olemassaolevia kunnan yksiköitä. Totuus työtehosta on kuitenkin toinen. Kuntaliiton mukaan kunnissa työntekijöiden määrä on kutakuinkin sama kuin 20 vuotta sitten, vaikka tehtävien määrä on noussut hurjasti. Kuntasektori on mainettaan huomattavasti tehokkaampi ja laadukkaampi peruspalveluiden tuottaja. Kunnissa työskentee osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa.

Tila johon kuntatalous on ajettu, vaikuttaa vähintäänkin suunnitellulta. Väkisinkin nousee mieleen ajatus, että palveluiden alasajo ja työntekijöiden kiristys on tarkoituksellista, jotta saadaan ajettua läpi oikeiston hellimät ideologiset yksityistämiset. Seuraukset yksityistämisistä olisivat katastrofaaliset: kalliilla tuotetut yksityiset palvelut ovat tulonsiirto pääomille, josta seuraa omaisuuden keskittymistä harvoihin käsiin ja samalla me kuntalaiset menttäisimme demokraattisen otteen palveluista ja niiden tuottamisympäristöstä. Tuloksena olisi väistämätön palveluiden laadun heikkeneminen, kustannusten nousu ja demokratiavaje.

Tälle kehitykselle vasemmistolla on tarjota onneksi ulospääsy. Kuntien talous on nimittäin nopeasti saatava kestävälle pohjalle. Lääke on kuitenkin täysin  toinen kuin oikeistolla, joka tasapainottaa taloutta vähentämällä menoja. Menojen lisäksi on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota julkisen sektorin tuloihin. Verotusta on muutettava oikeudenmukaiseksi. Valtiollisia veroja on kehitettävä tuloja tasaavaan suuntaan esimerkiksi oikeudenmukaisella tulo- ja pääomaverotuksella. Veropolitiikassa tehdyt virheet on korjattava pikaisesti ja siten kasvatettava verokertymää. Hyvinvointipalveluiden laadukkaaseen kunnalliseen tuottamiseen on osoitettava riittävä määrä valtionosuuksia.

On heitettävä leikkauslistat syrjään ja kehitettävä kuntataloutta oikeudenmukaiseen ja sosiaalisesti kestävään suuntaan. On unohdettava yt-neuvottelut ja annettava arvokasta työtä tekevälle kuntatyöntekijöiden joukolle työrauha.
Yt-ruuvin raskas taakka painaa!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kyse on vasemmiston suunnasta

Hallituksessa vai oppositiossa?

Reilut kaksi vuotta sitten Vasemmistoliitto kävi hyvän eduskuntavaalikampanjan Paavo Arhinmäen johdolla. Vaaliohjelma oli hyvä ja puheenjohtaja esiintyi julkisissa tilaisuuksissa hienosti. Hyvän kampanjan jälkeen osallistuminen oikeistohallitukseen oli monelle kannattajalle shokki. Oli päivänselvää miksi Vasemmistoliitto haluttiin hallitukseen mukaan. Tarkoituksena oli padota paine vasemmalta, jotta SDP:n hallitustaipaleesta tulisi helpompaa. Tavoitteena oli kesytetty vasemmisto.

Vasemmiston roikkuminen kokoomusvetoisessa hallituksessa on ollut tuskien taival. Kaikkein heikoiten toimeentuleville saadut parannukset toimeentulossa on nollattu täysin katastrofaalisella veropolitiikalla. Työllisyyspolitiikka on ollut hapuilevaa ja kärsijänä muun muassa varsinaissuomalaiset telakkatyöläiset. Myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on menty askel askeleelta kohti NATO:n syliä. Sote-sotku ja kuntien valtionosuuksien alasajo johtanee ns. pakkoliitoksiin - ja demokratialla pyyhitään pöytää. Kaikki kokoomuksen tavoitteiden mukaista politiikkaa ja hallitusvasemmiston siunauksella. Omat ministerit ovat tehneet omissa ministeriöissään kelvollista työtä, mutta hallitustyö on rumasti ruvella.

Vasemmiston kansanedustajista ainoastaan Mustajärvi ja Yrttiaho jatkoivat vaaliohjelman lupausten mukaista toimintaa. Siitä he saivat nopean palautteen puolueeltaan, eli tulivat erotetuiksi Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä. Nyt Vasemmistoliiton johto on ottanut aseleen vielä pidemmälle. Puoluehallitus päätti suosittaa Yrttiahon erottamista koko puolueesta. Syyksi on esitetty Jyrki Yrttiahon pitämää poliittista tilannekatsausta SKP:n edustajakokouksessa Vasemmistoliiton puoluekokouksen aikana. Tämä on tekaistu syy. SKP on Vasemmistoliiton veljespuolue ja olihan puolueilla Turussa yhteinen vappumarssi ja -juhla. Puhe oli asiallinen ja linjassa Yrttiahon aikaisempien esiintymisen kanssa, eikä siksi mikään yllätys.

Todellinen syy on hallituspolitiikan kritisointi. Yrttiahoa on syytetty sooloilusta ja puolueen vastaisesta toiminnasta. Todellisuus on kuitenkin toinen. Yrttiaho on tehnyt politiikkaa Vasenryhmässä kiinteässä yhteydessä varsinaissuomalaisen kenttäväen kanssa ja toteutettu politiikka on laajan kenttäväen ja noin 4500 vaaleissa hänelle äänensä antaneen ihmisen mielipiteenilmaus. Tämä kollektiivisesti syntynyt linja on kaikkea muuta kuin sooloilua. Hallituksessa tehty politiikka puolestaan on ollut monelta osin oppositioaikana annettujen vaalilupausten vastaisia ja äänet kentältä vaativat paluuta vaaliohjelman mukaiseen politiikkaan.

Vasemmisto on antanut liiaksi myönnytyksiä oikeistolle. Suunta on väärä!

Tienviitat on lyöty, taistelu edessä avoin...

Hallituspolitiikan kritiikki ja Yrttiahon erottamisuhka ovat kumpikin seurausta siitä, että kamppailu vasemmiston suunnasta käy kovana ja panokset kovenevat. Puoluejohto on aloittanut sisäisen puhdistuksen. Tarkoituksena on lakaista kriittiset äänet syrjään ja vaientaa kenttäväki. Halu hovikelpoisen hallitusvasemmiston luomiseen on puoluejohdossa kova ja usko hallituksessa vaikuttamiseen on vankka, vaikka tulokset eivät sitä puolla. Puoluepuhdistusten tie ei puolueen tilannetta paranna. Lähes 5000 ihmisen ylikäveleminen Varsinais-Suomessa aiheuttaa ainoastaan syvenevän kriisin ja kertoo puoluejohdon aatteellisesta tuuliajosta.

Tätä samaa ongelmaa on käsitelty jo SKDL:n aikana ja edellisen hallitustaipaleen keskellä, jolloin Suvi-Anne Siimes johti puoluetta. Kuvittelin ettei vasemmisto enää koskaan vajoaisi niin alas kuin SAS:n aikana. Taisin toivoa liikaa. Demokraattiseen ja avoimeen puoluekulttuuriin kuuluu rakentava kritikki ja sen käyttäminen voimavarana. Dialektinen keskustelu on ainut tapa estää puolueen jähmettyminen paikoilleen. On otettava kannattajien esittämä kritiikki tosissaan ja kehitettävä puolueen toimintaa sen ideologisen perustan mukaisesti. Nyt toimintaa määrittelee Kataisen johtama oikeistohallitus, eikä ihmisten arkiset huolet ja toiveet. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi on kirkastettava uudelleen.

Nykyisellä linjalla jatkaminen tekee Vasemmistosta merkityksettömän liikkeen - demareiden apupuolueen. Nyt on aika lopettaa puolueen ajaminen poliittiseen paitsioon ja palata takaisin vasemmalle.

On aika palata vasemmalle!


tiistai 12. helmikuuta 2013

Kreikan malli

Eurokriisin myllerryksessä Kreikasta on tullut monien suussa suoranainen kirosana. Nyt Kreikasta kuitenkin kuuluu mielenkiintoisia uutisia. Thessalonikissa nimittäin työläiset ovat ottaneet haltuunsa rakennusmateriaaleja valmistavan tehtaan.

Pitkään maksamatta olleet palkat ja johdon häipyminen tehtaasta sai duunarit tarttumaan toimeen.Vio.Me-tehdas on nyt aloittamassa uudelleen tuotantoaan ilman vanhaa tehtaanjohtoa. Päätökset tehdään tehdasneuvostossa yhteisöllisesti.

Kreikan esimerkissä on pohjaa periaatteelliselle pohdinnalle. Voisiko samanlainen tilanne olla joskus edessä myös Suomessa? Olisiko mahdollista, että lakkautettavan tuotantolaitoksen työläiset jatkaisivat omatoimisesti tuotantoa? Epätavallisen häikäilemättömät tehtaiden lakkauttamiset edellyttävät jatkossa myös työntekijöiden puolelta epätavallisia toimia. Uudenlaiset toimintatavat ympäri Eurooppaa on otettava kaikki kriittiseen tarkasteluun. On tarkkaan harkittava, onko niissä myös Suomen oloihin sovellettavia ratkaisuja.

Itse ainakin mielenkiinnolla seuraan Kreikan tapausta ja toivon sille suurta menestystä.