Tukea pääomalle?

Yritystuki on ongelmallinen asia. Se sopii huonosti niin markkinatalousajatteluun (taloudellinen liberalismi) kuin säädellympää taloutta (sosialismi tai suunnitelmatalous) haluavien tavoitteisiin. Vapaata kilpailua ihannoivien silmissä yhden yrityksen tai alan tukeminen vääristää kilpailua ja on siksi tuomittavaa. Toisaalta säädellyn talouden piirissä painopiste ei voi olla julkisten varojen rajaton työntäminen pääomalle. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on nimittäin valtavasta tulonsiirrosta voittoa tavoitteleville yrityksille.

Aihe nousi taas pinnalle Turun STX-telakan jättitilauksen menettämisen vuoksi. Suomen hallitus ei myöntänyt 50 milj. lainaa korealaistelakalle ja siksi nyt julkisuudessa liikkuvien tietojen mukaan miljardiluokan tilaus meni Ranskaan. Kyseessä olisi siis ollut pääosin laina, ei yritystuki. Tosin juuri tätä tekstiä kirjoittaessani liikkeellä on monenlaista tarinaa siitä miten paljon valtiolla oli laillisia mahdollisuuksia tulla telakan avuksi - saa nähdä mikä tarina saa virallisen totuuden aseman.

Olipa syy tilanteeseen mikä hyvänsä, on Varsinais-Suomen työllisyystilanne nyt vakavasti uhattuna. Tästä herää luonnollisesti kysymys valtion työllisyys- ja elinkeinopoliittisesta linjasta. Verrattain pienellä riskillä olisi kyetty turvaamaan maakunnan ja myös koko maan yksi merkittävimmistä teollisuudenaloista ainakin pahimman taloustilanteen yli. Tekeekö hallitus todella kaikkensa työllisyystilanteen synkentymisen estämiseksi? Mikä motiivi kokoomusjohtoisella hallituksella on ajaa telakkateollisuudesta elantonsa tienaavien ihmisten taloudellinen tilanne katastrofin partaalle? Ja vielä: mikä on hallitusvasemmiston rooli tässä tilanteessa? Mikäli turkulainen telakkateollisuus ajautuu kriisiin, on laskun loppusumma jotain muuta kuin 50 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kovasti pelätty vakava paikka Turun telakan säilymisen suhteen on edessä loppuvuodesta 2015.

Niin suuri periaatteellinen ongelma on nyt kyseessa, että se vaatii laajaa keskustelua. Miten jatkossa suhtaudutaan vastaavanlaisiin tukiin ja mikä ylipäätään on tai voi olla valtion rooli yksityisen pääoman tukemisessa? Erityisesti kaipaan jäsenneltyä keskustelua vasemmistolta ja ay-liikkeeltä. Samalla olisi varmasti tarpeen nostaa esille myös teollisuuden avainalojen vähintäänkin osittainen kansallistaminen, jotta vastaavanlaisilta ongelmilta jatkossa vältyttäisiin sillä ns. vapaat markkinat eivät kykene tämänkään tapauksen valossa turvaamaan teollisten työpaikkojen säilymistä.

Eespäin!

Vanhoissa työväenlauluissa kehotetaan kulkemaan eespäin ja päin uutta päivää. Suunta on kuitenkin aina kohti uutta ja parempaa maailmaa. On ehkä syytä kuitenkin hetkeksi pysähtyä pohtimaan tämänhetkistä suuntaa ja erityisesti juuri käytyjen vaalien saldoa.

Varsin laimeista vaaleista päällimmäisenä jäi mieleen järkyttävän alhainen äänestysprosentti. Vähitellen lähes puolet äänioikeutetuista on jäänyt tai pikemminkin jätetty edustuksellisen politiikan ulkopuolelle. Kehitys vaikuttaa vääjäämättömältä ja syitä siihen on varmasti monia. Uskoisin kuitenkin, että suurin osa äänestämättä jättäneistä on niitä, joiden kannalta elintärkeää hyvinvointijärjestelmää ollaan juuri ajamassa alas. Juuri heidän ääntään pitäisi kuulla ja juuri heidän edustajiaan pitäisi päätyä muun muassa kunnanvaltuustoihin. Tässä on haastetta vasemmistolle.

Valtakunnallisesti vaalit tarjosivat kovin vähän yllätyksiä. Suurimpana yllätyksenä ehkä perussuomalaisten odotettua heikompi menestys ja Keskustan yllättävä torjuntavoitto. Vasemmisto menetti edellisiin kuntavaaleihin nähden kannatustaan hieman, mutta se selittynee edellisiä kuntavaaleja pienemmällä ehdokasmäärällä ja kuulumisella Kataisen sekametelihallitukseen. Laihana lohtuna hieman eduskuntavaaleja parempi kannatus.

Liedon Vasemmiston menestys oli kohtuullinen. Suhteellinen osuus äänistä laski 0,2 prosenttiyksikköä, vaikka ääniä listalle tuli 13 enemmän kuin neljä vuotta sitten. Valtuutettujen määrä pysyi neljässä - joskin tiukkaa se teki. Tavoite oli korkeammalla, mutta valtakunnalliseen tulokseen verrattuna kannatus Liedossa oli kuitenkin tarkastelun kestävää tasoa, eli 8,8 %. Mielenkiinnolla odotan, miten hieman muuttuneet poliittiset voimasuhteet näkyvät Liedon kuntapolitiikassa.

Omalta kohdalta vaalit ylittivät odotukset - varmasti niin omat kuin muidenkin. Olen toiminut aikaisemmin aktiivisesti lähinnä Turussa ja siksi lietolaisittain olin ennen vaaleja varsin tuntematon ehdokas. Siksi 67 ääntä ja ensimmäiseksi varavaltuutetuksi kiriminen oli enemmän kuin yllättävä tulos. Tietysti hieman kannatusta uskalsin odottaa, kun seurasin näiden sivujeni kävijätilastoja. Vaalipäivän lähestyessä blogilla oli jo satoja katselukertoja ja käytettyjen hakusanojen perusteella liikkeellä oli juuri sitä porukkaa, jota olin teemoillani ja mainonnallani pyrkinyt puhuttelemaan.

Kokonaan omaa ansiota vaalit eivät toki koskaan ole. Kiitos kaikille äänestäjilleni. Luottamuksenne antaa mahdollisuuden toimia muun muassa lautakuntatyön kautta tavoitteidemme puolesta. Tässä yhteydessä on varmasti paikallaan kiittää myös omaa puolueosastoani Työn ja tutkimuksen vasemmistoyhdistystä - Työtuvas ja sen porukka oli mahtavasti mukana myös Turun ulkopuolella olevien ehdokkaiden vaalityössä. Myös monia muita taustatyötä tehneitä tovereita on syytä kiittää, mutta kaikista heistä erityisen kiitoksen haluan esittää kansanedustaja Jyrki Yrttiaholle tuesta ja kannustuksesta. Toivottavasti te kaikki olette apunani myös jatkossa.

Kuten otsikkokin jo lupaa, työ demokraattisen ja punavihreän maailman puolesta jatkuu - myös Liedossa. Pienistä puroista kasvaa virta, joka vie eespäin. Ja kuten tiedämme, niin muuttuu maailma.

Kannattaako äänestää?

Älä äänestä minua, jos...
haluaisit heikentää julkista liikennettä,
yksityistäisit kunnallisia palveluita,
mielummin nostaisit palvelumaksuja kuin kunnallisveroja,
lähettäisit vuokra-asuntojen tarvitsijat Turkuun jonottamaan,
ajaisit Liedon kuntaliitoksiin lähidemokratiasta piittaamatta
tai haluaisit tehdä jotain muuta mielestäni kestämätöntä.

Sillä minä ajan toisenlaisia arvoja. Saa minua toki silti äänestää, mutta varaudu siihen, että olen vakaasti vasemmalla ja tavoittelen toiminnallani demokraattista ja punavihreää Lietoa.

Liedon Vasemmisto liikkeellä

Lietolaiset Vasemmiston ehdokkaat ovat liikkeellä tiistaina 23.10. keskustassa K-kaupan edustalla klo 17.30-19.00 välisenä aikana. Olen myös itse paikalla. Tervetuloa juttelemaan!

Kokoomus + Keppilinja = Karenssi

En ollut uskoa korviani, kun Kokoomuksen puoluevaltuusto ehdotti ensimmäistä sairaspoissaolopäivää työntekijälle palkattomaksi. En tosin ihmetellyt lainkaan ehdotuksen sisältöä. Olin jo pitkään odottanut jotain tämäntyyppistä ehdotusta porvareiden suunnalta. Erityistä hämmennystä aiheutti lähinnä ehdotuksen ajankohta ja häpeilemättömyys.

Kokoomus on julistautunut työväenpuolueeksi. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen se puhuu elinkeinoelämän suulla. Tästä erinomaisena esimerkkinä käyköön se, että kokoomuslaisten ehdotus karenssista sai aikaan ilahtuneen vastaanoton EK:n edustajien suunnalta. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta. Kokoomus puhuu taloudellisen vastuun jakamisesta sairaspoissaolojen kustannuksissa. Todellisuudessa kyse on taas yhdestä keinosta tehdä tulonsiirto yrityksille työntekijöiden kustannuksella - suomeksi sanottuna kyse on häikäilemättömästä palkanalennuksesta. Samaa linjaa edustaa Kokoomuksen progressiota vähentävä tasaverosuuntaus; vähemmän pääomilta, enemmän tavallisilta työntekijöiltä. Tämäpä varsinainen työväenpuolue.

Ilmeisesti Kokoomuksen aktiivisin joukko on niin kaukana tavallisen ihmisen arjesta, ettei se osannut aavistella keskustelun kääntyvän sitä vastaan (ja vielä hienosti kuntavaalien alla). Suomalaisista valtaosa vastustaa Kokoomuksen ehdotusta sairaspoissaolon karenssista. On vaikea kuvitella, että lyhyet sairaspoissaolot voivat olla niin suuri ongelma, että sen vuoksi kannattaa tehdä tällainen poliittinen sukellus. Mediassa on liikkunut tieto, jonka mukaan lyhyet sairaslomat painottuvat erityisesti raskaille naisvaltaisille aloille, kuten siivoustyöhön - tämä on helppo uskoa arkijärjellä todeksi. Näillä huonosti palkatuilla aloilla karenssi olisi työntekijälle rahallisesti erityisen raskas isku ja saattaisi aiheuttaa sairaana töihin tulemista ja sitä kautta mahdollisesti vielä pidempiä sairaspoissaoloja.

Kokoomuslaiset tietysti heti kävivät selittelemään ideaansa syntyneen mediakohun vuoksi. Selitys kuului, että ei tässä tavallisia työntekijöitä jahdata - ainoastaan lintsareita. Tästä ainakin allekirjoittanut saa sen käsityksen, että kokoomuslaisten pyörittämät yritykset ovat erityisen ikäviä paikkoja työskennellä. Niissä työntekijät suurissa määrin lintsailevat töistä paetakseen kurjia työoloja ja saavat jopa lääkäritkin vakuuttumaan sairasloman tarpeesta. Pitäisikö kuitenkin jatkossa panostaa ennemmin työhyvinvointiin ja viihtyvyyteen työpaikoilla?

Tietysti myös se vaihtoehto on olemassa, ettei Kokoomus välitä, vaikka tietääkin ehdotuksen olevan epäsuosittu. Ehkä porvarit luottivat ammattiyhdistysliikkeen hiljenevän, koska vasemmistopuolueet ovat sen johtamassa hallituksessa. Oli miten oli, Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen on kerrankin oikeassa todetessaan, ettei asia ole Kokoomuksen päätettävissä, vaan päätöksen tästä tekevät työmarkkinaosapuolet. Ainakin tiedämme tulevissa työehtoneuvotteluissa elinkeinoelämän ja työnantajien kannan sekä sen, että taustatukea Kokoomukselta on luvassa.

Punavihreä vaihtoehto Liedon valtuustoon

1)      Laadukkaat kunnalliset palvelut kaikille lietolaisille

-          palveluiden jatkuva kehittäminen on tärkeää

-          sivistys-, hoiva- ja hyvinvointipalvelut on oltava hyvin saatavilla koko kunnan alueella – keskustan ulkopuolisten alueiden, kuten esim. Asemanseudun ja Littoisten terveyspalveluihin on panostettava

-          kunta on luotettava ja laadukas palveluiden tuottaja ja palvelut on jatkossakin tuotettava julkisin voimin – verorahoilla ei saa tehdä bisnestä

2)      Vihreä ja viihtyisä Lieto

-          joukkoliikenteen on kasvettava kunnan mukana ja mm. poikittaisliikennettä kunnan sisällä on kehitettävä

-          ympäristö on huomioitava kunnallisessa päätöksenteossa ja suunnittelussa

3)      Lähidemokratia turvattava

-          vasemmisto puolustaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia

-          suurkunnat ovat merkittävä uhka lähidemokratialle – stop holtittomille kuntaliitoksille

Oisko noin?

Usein politiikasta kuulee  lausuttavan kutakuinkin näin: "Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista", "Haluan mukaan politiikkaan, koska olen aina ollut kiinnostunut yhteisistä asioista".

Mitä nämä yhteiset asiat sitten oikein ovat? Todellisuudessa vain harvat asiat ovat pohjimmiltaan yhteisiä tai ainakin on varsin naiivia kuvitella, että politiikassa käsiteltävissä teemoissa kaikkien ihmisten edut olisivat aina yhtäläisiä. Kunnallisessa päätöksenteossa monesti ajatellaan, että perusterveydenhuolto koskettaa kaikkia. Tosiasia on, että työterveyshuolto ja omakustanteiset vakuutukset ovat luoneet varsin laajan joukon kansalaisia, joille perusterveydenhuollon ongelmat ovat todella kaukainen asia. Entäs sitten kun vaikkapa terveyskeskusta ollaan yksityistämässä? Kenen etu se on? Ketkä todellisuudessa hyötyvät yksityisestä päiväkodista? Kun yritys perustetaan tuottamaan peruspalveluja, sen tarkoitus on tuottaa myös taloudellista voittoa. Tämä on merkittävä ero yksityisesti tuotetun ja julkisen palvelun välillä - ei kuitenkaan ainut. Veronmaksajien rahoilla tuotettu palvelu yksityisessä yrityksessä on vedettävä niin tiukille, että siitä vielä lohkeaa rahat omistajille voitoksi.

Julkisessa keskustelussa yksityisten toimijoiden sanotaan tuottavan palvelut tehokkaasti. Kukapa rohkenisi vastustaa tehokkuutta? Tosiasiassa kyse on säästämisestä muun muassa palveluun käytettävistä resursseista tai henkilöstön palkkakuluista - voitto lohkaistaan siitä, mistä se kätevimmin irtoaa. Ennen olisi puhuttu riistosta, mutta se on nykyisin epämuodikasta.

Italialainen yhteiskuntateoreetikko Antonio Gramsci (1891-1937) on tunnettu erityisesti hegemonian käsitteen tuomisesta politiikan teoriaan. Kun puhutaan tehokkuudesta edellä mainutulla tavalla, se on kuulijasta ainoastaan järkevää. Keskusteluilmapiiri on sellainen, ettei tehokkuuttaa uskalleta tai edes huomata kyseenalaistaa. Tätä ilmapiiriä Gramsci kuvaa sanalla hegemonia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että politiikka on myös sanoja ja erityisesti se on tietoisesti luotuja mielikuvia. Politiikassa johtava asemassa oleva poliittinen virtaus dominoi käytävää keskustelua. Tämä ei välttämättä ole valtaosalla toimijoista kovinkaan tietoista. Sanoilla on usein kaikesta huolimatta ideologinen lataus - myös kieli on poliittista. Kun media tarttuu luotuun käsitteeseen toistaen sitä säännöllisesti, se alkaa kuulostaa suorastaan objektiiviselta totuudelta. Kohta joka ukko "tietää", että julkinen sektori tuottaa tehottomia ja kalliita palveluita. Näin uskotaan siitä huolimatta, että perusteltua näyttöä siitä ei ole.

Totuudeksi muuttunut (ideologinen) sanavalinta on osattava tunnistaa. On hoksattava aina ajoittain heittää ilmoille kysymys "Oisko noin?" Keskusteluhegemonian ottaminen omiin käsiin lienee vasemmiston suurimpia haasteita. Kun keskustelua käydään tavoitteiltaan vastakkaisen ideologian käsittein, on tulos vasemmiston kannalta lohduton. Hegemonian saaminen edellyttää aloitekykyä ja uskallusta olla askeleen edellä. Tässä puuhassa nopeampi ja ytimekkäämpi luo keskusteluympäristön - valitsee sanat ja vallitsevan lähestymiskulman.

Antonio Gramsci