Vaalien alla on tullut tavattua paljon lietolaisia vaalityön ohessa ja tietysti muutenkin. Varsinkin "vaalikojuilla" käydyissä keskusteluissa nousee esille suora ja kiertelemätön kysymys: "mikä on sun tärkein vaaliteema?" Kysymys on vaikea, koska niin monet asiat vaativat vähintäänkin hienosäätöä tai jopa täysremonttia. Mutta tavallisen lietolaisen arkihuolten kannalta keskeisimmät tavoitteeni tiivystyvät kuitenkin parhaiten vaaliteemaani
Lieto kuuluu kaikille.
Teema kattaa vaatimukset, jotka kohdentuvat lapsiperheiden, nuorten ja vanhusten hyvinvointipalveluihin.
Lieto erottuu ikävällä tavalla lapsiperheiden näkökulmasta. Subjektiivisen päivähoidon rajaus osuu kipeällä tavalla juuri niihin perheisiin, joissa yhteiskunnan tuki ja apu on tarpeen. Perheissä joissa on työttömyyttä, pätkätöitä tai muuten arki vaatii tukea, ovat joutuneet porvaripuolueiden kiivaasti ajaman päivähoitorajoituksen uhreiksi. Päätös Liedossa tehtiin kokoomuksen johdolla vasemmiston vastusteluista huolimatta, vaikka hyvin tiedetään, ettei se tuo säästöjä tai edes helpotusta päivähoidon resursseihin. Kokopäiväinen varhaiskasvatus on lasten perusoikeus ja sen palauttaminen on vasemmiston tärkeimpiä tehtäviä uuden valtuuston aloittaessa työtään.
Päivähoito on vain osa lapsiperheiden elämää. Lapset kasvavat nuoriksi ja myös heidän tarpeensa ovat osa perheiden hyvinvointia. Erityisesti haluan nostaa esille kaksi kehittämiskohdetta, joita Liedon vasemmiston tulee ottaa työn alle uudella valtuustokaudella. Ensimmäiseksi nostan esille Liedon Vasemmistoliiton vaaliohjelmaankin kirjatun vaatimuksen maksuttomien lukiokirjojen hankkimiseksi Liedon lukiossa opiskeleville. Selvitystyö tästä on käynnistettävä viipymättä ja mahdollisuuksien mukaan selvitystä on laajennettava koskemaan myös ammatillista koulutusta. Monille perheille kalliiden lukiokirjojen kustantaminen on kynnyskysymys. Toiseksi: kylien säännöllinen nuorisotoiminta on saatava käyntiin viipymättä. Kunnan tulee osoittaa tilat ja resurssit viikottaiselle nuorisotoiminnalle ainakin ensivaiheessa Asemalle ja sen jälkeen asteittain myös muualle, jossa sille koetaan olevan tarvetta. Nuoret kaipaavat paikan kokoontua, mielekästä tekemistä, luotettavien aikuisten ohjausta ja kanavan vaikuttaa; tätä kaikkea pystyy nuorisotoimi tarjoamaan. Tässä on myös paikka harrastustoiminnan kehittämiselle kylissä ja erityisen suuri rooli silloin on seurojen työn tukemisessa. Näihin kysymyksiin myös tulevan kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan tulee pureutua entistä tarmokkaammin.
Ikääntyneistä puhuttaessa usein otataan esille vain hoivapalvelut ja harvemmin tuodaan esille sitä, että hyvinvointipalveluita suunniteltaessa vanhusten ääni pitäisi saada paremmin kuuluviin. Harrastukset ja liikunta eivät kuulu ainoastaan nuorille ja notkeille, myös ikääntyneet kaipaavat aktivoivaa, mielekästä tekemistä ja liikuntakyvyn mukaista ohjattua liikuntaa. Ikääntyneitä ei pitäisi myöskään karsinoida, kuten ei nuoriakaan. Nuorilla ja vanhoilla lietolaisilla on taatusti paljon annettavaa toisilleen. Onko nuorisotila avoin myös vanhuksille, jolloin eri ikäiset lietolaiset voivat luonnollisesti kohdata ja puuhata samojen pelien ja harrastusten parissa? Voisiko lietolaiset vanhukset myös näkyä päiväkotien ja koulujen arjessa? Näistä kysymyksistä olisi mukava kuulla palautetta ja ideoita eteenpäin vietäväksi.
